Ristiäiset
Äitini kutoma ristiäismekko
Sama vähän lähempää
Pojan kaakku
Sacherkakku
Täytyy vissiin verestää vähän muistoja, ja kertoilla meidän ristiäisistä, jotka vietettiin kuukausi sitten.
Suunnittelun aloitin jo hyvissä ajoin. Mietin kaiken valmiiksi, jopa kakun koristeita myöten. Äitini oli alkanut kutomaan ristiäismekkoa heti kuullessaan, että hänestä tulisi mamma. Ei siis huolta vaatteiden suhteen, muuten kuin omista. Omiin vaatteisiini sainkin palamaan rahaa, olihan tuo kuitenkin ensimmäinen kerta omissa mitoissa, kun sain laittautua. (+muutama ylimääräinen kilo 😀 ) Piti varata aikaa parturiin, ostaa hiusvärit ym. ym. Tarjottavat oli tälläiset, ei kovin kummoiset, mutta teki kauppansa:
Karjalanpiirakat munavoilla
Pienet kolmioleivät kinkkutäytteellä
Broileripiirakka
tonnikalapiirakka
Levykakku
sacherkakku
pikkuleipiä
Sinisiä marenkeja
Suomi juhlakonvehteja
Limua
kahvia
teetä
Pikkuleivät voisi jättää ens kerralla pois, niitä söi tuskin kukaan. No, jäipä jotain rääppiäisiin 🙂
Ristiäispäivän aamu oli ihan kauheeta hässäkkää. Onneksi avoppi tuli meille tuntia ennen, kuin piti olla kirkossa. Avoppi sai syöttää, pukea ja vaihtaa vaipan, ja tämän avulla kerettiin kirkkoonkin ajoissa. Kirkkoon päästyämme aloin pukemaan kastemekkoa päälle, ja kas, mitä vaipasta löytyikään 10 minuuttia sen vaipan vaihdon jälkeen. Ei kun kirkon pieneen vessaan pyllyn pesulle ja kastemekko pojan päälle. Siinä sitten tulikin pientä tirinää, oli kuitenkin kuuma päivä pojan olla virkatussa mekossaan. Tuli aika aloittaa toimitus. Heti kuullessani papin ensimmäiset sanat, sain jonkun ihan kauhean hepulikohtauksen. Jouduin puremaan huulta, etten alkaisi ihan ääneen itkemään. Sitten siinä itkua pidätellessäni alkoi aivan kauheasti naurattamaan. Kohtaus toistui pari kertaa toimituksen aikana. Olihan sentään meidän esikoisen ristiäiset, oli vissiin tunteet hieman pinnassa. Poika nukahti sylikumminsa syliin jo matkalla alttarille, ja nukkui koko toimituksen ajan. Pieni ynähdys vaan kuului, kun oli aika kastaa pojan pää. Poika sai nimekseen Remu Oskari<3 Poika tuskin heräsi, kun tuli aika vaihtaa mekko pois ja lähteä kotiin juomaan kahvia. Unet jatkui aina siihen asti, kun viimeinenkin vieras lähti pois. Kyllä sitä koitettiin siinä syömään herätellä, mutta nukahti heti uudestaan erään vieraan syliin. Huh, kyllä stressi helpotti heti. Ja mistä mä sitten stressasin? Eihän mun tarvinnut tehdä muuta, kun päättää tarjottavat, keksiä itselleni juhlavaatteet, ostaa kakun koristeet, siivota, ja siihenkin saatiin apua tuoreilta isovanhemmilta. Tarjoiluihin en siis puuttunut muuten, kuin vaan tohon suunnitteluun. Yksi asia oli tietysti tuo nimen paljastaminen, kun mua jännitti kauheasti, mitä mieltä muut siitä on. Pidettiin se salassa ristiäisiin asti. No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja nimestäkin pidettiin. Pistänpä jossain vaiheessa kuvaa ainakin tuosta ihanasta mekosta.